Suomen taivutus

arvelu – taivutus

Tänään ollaan arveluissa.

Sanan arvelu monikon inessiivi on arveluissa. Kokeile humalakoneessa →

Taivutus

sijayksikkömonikko
nominatiivi kuka? mikä? arvelu arvelut
genetiivi kenen? minkä? arvelun arvelujen, arveluiden, arveluitten
partitiivi ketä? mitä? arvelua arveluja, arveluita
inessiivi kenessä? missä? arvelussa arveluissa
elatiivi kenestä? mistä? arvelusta arveluista
illatiivi keneen? mihin? arveluun arveluihin
adessiivi kenellä? millä? arvelulla arveluilla
ablatiivi keneltä? miltä? arvelulta arveluilta
allatiivi kenelle? mille? arvelulle arveluille
essiivi kenenä? minä? arveluna arveluina
translatiivi keneksi? miksi? arveluksi arveluiksi
abessiivi mitä ilman? arvelutta arveluitta
komitatiivi kenen kanssa? arveluineen, arveluinensa
instruktiivi miten? arveluin

Taivutustyyppi

arvelu noudattaa Kotuksen taivutustyyppiä 2.

Sana arvelu taipuu ilman astevaihtelua.

Monikon partitiivin variantit

Sanan arvelu monikon partitiivilla on useampi muoto: arveluja, arveluita.

Esimerkkilauseita

Samaan tyyppiin kuuluvia sanoja

Usein kysyttyä

Mikä on sanan arvelu monikon inessiivi?

Sanan arvelu monikon inessiivi on arveluissa (tänään ollaan arveluissa).

Mikä on sanan arvelu genetiivi?

Yksikön genetiivi on arvelun ja monikon genetiivi arvelujen, arveluiden, arveluitten.

Mihin taivutustyyppiin arvelu kuuluu?

Sana arvelu kuuluu Kotuksen taivutustyyppiin 2.

Taivutukset tuottaa keinontolibrary, varmennettu Voikolla. Päivitetty 2026-06-30.

Ilmoita väärä muoto

Tämä työkalu testaa myös keinontolibraryn tarkkuutta. Kerro jos taivutus on pielessä — halutessasi anna oikea muoto.

Näytetty muoto: