Suomen taivutus
imartelu – taivutus
Tänään ollaan imarteluissa.
Sanan imartelu monikon inessiivi on imarteluissa. Kokeile humalakoneessa →
Taivutus
| sija | yksikkö | monikko |
|---|---|---|
| nominatiivi kuka? mikä? | imartelu | imartelut |
| genetiivi kenen? minkä? | imartelun | imartelujen, imarteluiden |
| partitiivi ketä? mitä? | imartelua | imarteluja, imarteluita |
| inessiivi kenessä? missä? | imartelussa | imarteluissa |
| elatiivi kenestä? mistä? | imartelusta | imarteluista |
| illatiivi keneen? mihin? | imarteluun | imarteluihin |
| adessiivi kenellä? millä? | imartelulla | imarteluilla |
| ablatiivi keneltä? miltä? | imartelulta | imarteluilta |
| allatiivi kenelle? mille? | imartelulle | imarteluille |
| essiivi kenenä? minä? | imarteluna | imarteluina |
| translatiivi keneksi? miksi? | imarteluksi | imarteluiksi |
| abessiivi mitä ilman? | imartelutta | imarteluitta |
| komitatiivi kenen kanssa? | – | imarteluineen, imarteluinensa |
| instruktiivi miten? | – | imarteluin |
Taivutustyyppi
imartelu noudattaa Kotuksen taivutustyyppiä 2.
Sana imartelu taipuu ilman astevaihtelua.
Monikon partitiivin variantit
Sanan imartelu monikon partitiivilla on useampi muoto: imarteluja, imarteluita.
Esimerkkilauseita
- Asun imartelussa.
- Tulen imartelusta.
- Menen imarteluun.
Samaan tyyppiin kuuluvia sanoja
Usein kysyttyä
Mikä on sanan imartelu monikon inessiivi?
Sanan imartelu monikon inessiivi on imarteluissa (tänään ollaan imarteluissa).
Mikä on sanan imartelu genetiivi?
Yksikön genetiivi on imartelun ja monikon genetiivi imartelujen, imarteluiden.
Mihin taivutustyyppiin imartelu kuuluu?
Sana imartelu kuuluu Kotuksen taivutustyyppiin 2.
Taivutukset tuottaa keinontolibrary, varmennettu Voikolla. Päivitetty 2026-06-30.