Suomen taivutus

kimalle – taivutus

Tänään ollaan kimalteissa.

Sanan kimalle monikon inessiivi on kimalteissa. Kokeile humalakoneessa →

Taivutus

sijayksikkömonikko
nominatiivi kuka? mikä? kimalle kimalteet
genetiivi kenen? minkä? kimalteen kimalteiden, kimalteitten
partitiivi ketä? mitä? kimalletta kimalteita
inessiivi kenessä? missä? kimalteessa kimalteissa
elatiivi kenestä? mistä? kimalteesta kimalteista
illatiivi keneen? mihin? kimalteeseen kimalteisiin, kimalteihin
adessiivi kenellä? millä? kimalteella kimalteilla
ablatiivi keneltä? miltä? kimalteelta kimalteilta
allatiivi kenelle? mille? kimalteelle kimalteille
essiivi kenenä? minä? kimalteena kimalteina
translatiivi keneksi? miksi? kimalteeksi kimalteiksi
abessiivi mitä ilman? kimalteetta kimalteitta
komitatiivi kenen kanssa? kimalteineen, kimalteinensa
instruktiivi miten? kimaltein

Taivutustyyppi

kimalle noudattaa Kotuksen taivutustyyppiä 48*I, jossa on astevaihtelu (I).

Sanassa kimalle on astevaihtelu (tyyppi I): vahva aste näkyy mm. muodossa kimalle, heikko aste muodossa kimalteen.

Esimerkkilauseita

Samaan tyyppiin kuuluvia sanoja

Usein kysyttyä

Mikä on sanan kimalle monikon inessiivi?

Sanan kimalle monikon inessiivi on kimalteissa (tänään ollaan kimalteissa).

Mikä on sanan kimalle genetiivi?

Yksikön genetiivi on kimalteen ja monikon genetiivi kimalteiden, kimalteitten.

Mihin taivutustyyppiin kimalle kuuluu?

Sana kimalle kuuluu Kotuksen taivutustyyppiin 48 (astevaihtelu I).

Taivutukset tuottaa keinontolibrary, varmennettu Voikolla. Päivitetty 2026-06-30.

Ilmoita väärä muoto

Tämä työkalu testaa myös keinontolibraryn tarkkuutta. Kerro jos taivutus on pielessä — halutessasi anna oikea muoto.

Näytetty muoto: